Blogi

Hei kaikille!

Elämää ohjaa rutiinit ja minä rakastan rutiineja. Tykkään kyllä välillä poiketa rutiineista, koska silloin voin ajatella muuta kuin esimerkiksi työtä tai kotihommia.
Mutta miksi se on minulle välillä niin vaikeaa irrottautua arjesta kun avautuu mahdollisuus siihen? Olen tullut siihen tulokseen, että mitä hektisempää arki on, niin sitä pidempi aika menee rauhoittumiseen kun lähden esimerkiksi reissuun tai lomalle.
Aivot eivät pääse heti lomamoodiin kun miettii tekemättömiä hommia tai jäikö kodista nyt kaikki mööpelit kondikseen. Tähän olen keksinyt oman ratkaisuni, että teen hommat kotona ja töissä niin valmiiksi kun voin ja sen pitää riittää. Koska jaksan arkea paremmin, mitä nopeammin pääsen lomamoodiin.

Pyrin lomalla ollessa tekemään asioita fiiliksen mukaan, enkä niinkään suorita ja suunnittele päivää pidemmälle jos ei ole pakko. Kun loma lähestyy loppuaan, tiedän jo siitä tunteesta, että loma on onnistunut kun on ihanaa palata kotiin.

Olen aina ollut luonteeltani enemmän hiljaisempi ja ujo joissain asioissa. Harkitsen yleensä sanojani, mutta voin puhua myös spontaanisti aiheista, jotka minua kiinnostaa.

Huumori tuo tietynlaisen keveyden päivään ja olisihan arki paljon ankeampaa ilman työkavereita jotka tsemppaavat ja tukevat.
Nauraminen saa kehossa liikkeelle hyvänolon tunteen ja se lisää luottamusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun huomasin, että miehelläni on samantyylinen huumorintaju kanssani niin ei ollut epäilystäkään että en viihtyisi tämän miehen seurassa.

Elämää ei kuljeta koko ajan hymyssä suin, eikä pidäkään kulkea.
Mutta olen huomannut sen, että pieni pilke silmäkulmassa ja avoin mieli elämää kohtaan saa elämän maistumaan paremmalta.
Jokainen tapaamani ihminen on opettanut minulle jotain elämästä. Kun pysähtyy kuuntelemaan vierustoveriaan, niin sieltä voi aueta sellaisia juttuja mitä ei itse ole hoksannutkaan. Ulkonäkö ei kerro meistä kuin pintaraapaisun mitä olemme sisältä.
Me olemme kaikki sisältä kauniita halusit sitä tai et. Mutta se miten toimimme ajatustemme pohjalta, voi tehdä meistä vähemmän kauniita ja kaikkia ihmisten tekosia en voi edes järjellä ymmärtää. Mutta jos toimit sydämestäsi käsin oikein, niin voiko se olla väärin?
Näitä välillä pohdin. Joskus teen virheitä ja joskus onnistun. Se on elämää.

Elämää on myös ymmärtää ja kuulla toista ihmistä, vaikka välillä ihan kasvotusten arjen kiireessä ja kesken kahvitauon. Se pikainen läheisen kuuleminen voi sillä hetkellä merkitä tälle ihmiselle enemmän kuin osaa kuvitellakaan.

Kuunnellaan, välitetään ja arvostetaan muita sellaisina kuin he ovat. Käytöksesi muihin ihmisiin toimii yleensä kuin peilikuva, eli niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan pitää niin paikkansa.

Olet niin köyhä, jos mielesi ei ole avoin.
Tähän lauseeseen on hyvä lopettaa.

Terveisin Jonna